Ennen kuin alan selittää tulevista kuvioistani, olisi varmasti hyvä kertoa menneistä kiemuroista. Olen seurustellut monet kerrat, mutta vain kaksi suhdetta luokittelisin vakaviksi. Kuitenkin suurin osa on päättynyt pettämiseen. Tässä herää kaksi kysymystä...
onko minussa jotain vikaa ja onko täydellistä miestä edes olemassa?
Sitähän tässä selvitellään. Ihastumisen tunne on ihana. Se kun lepattelet ympäriinsä kasvoillasi upea (tai sitten naurettava) kestohymy ja tunnet käsittämättömän lämmön kaikkialla kehossasi. Tunne on verrattavissa ekstaasin käyttöön. Etenkin siinä vaiheessa kun kohtaat ihastuksesi. Sydämesi hakkaa nopeammin, alat hikoilla, perhoset kutittelevat vatsasi pohjaa ja tahtoisit vain kertoa koko maailmalle, miten oletkaan taas niin ihastunut. Ei ekstaasi suotta ole toiselta nimeltään rakkaushuume.
Ensimmäisen kerran ihastuin toisella luokalla vieressäni istuvaan pellavapäiseen poikaan, joka fanitti Harry Potteria. Voi sitä hirveää tunnetta kun tämä yritti tehdä minuun vaikutuksen keksimällä mielikuvitustyttöystävän jolla saisi minut mustasukkaiseksi (tämän tiedon sain hieman yli vuosi sitten löytäessäni kyseisen pojan facebookin ihmeellisestä maailmasta ja muistelimme huviksemme menneitä). Olimme tuolloin kuitenkin hyvin suloisella tavalla yhdessä. Söimme yhdessä rusinoita ja katsoimme Viisasten Kiveä over and over again.
Sitten naapurin poika tuli ja löi minua koivun oksalla pepulle. Tulkitsin tuolloin tämän ihastuksen osoitukseksi ja en tahtonut enää olla Harry Potterin kanssa. Tästä meni taas se viikko pari ja löysin uuden söpöläisen. Tätä nyt jatkui sen jonkin aikaa enkä edes muista kaikkia lapsuuden auvoisia hulluuksia. Hypätään siis suoraan aikaan jolloin olin 14. Tällöin seurustelin ensimmäisen kerran kunnolla. Poika oli täydellinen, komea, humoristinen ja äärimmäisen ihana. Silloin koin olevani äärimmäisen cool. Seurustelinhan kaksi vuotta vanhemman kanssa (voi sitä aikaa kun 16 vuotiaskin vaikutti vanhalta). Olimme yhdessä yli vuoden. Sitten kävi köpelösti ja tämä muutti 500 kilometrin päähän. Hieman suurempi ongelma ilmeni myöhemmin kun poika kuoli. Olimme tuolloin jo eronneet aikapäiviä sitten, mutta varsin hyvissä väleissä. Arvelen tänäkin päivänä pojan olleen minulle se ainoa oikea true love. Olisi harvinaisen paskaisen ironinen temppu kohtalolta, sillä ruumiin kanssa on paha elää elämäänsä.
Seuraava suhteeni alkoi siis noin kuukausi edellä mainitun jälkeen ja luokittelin tämän laastariksi. Kävi kuitenkin niin, että päädyin olemaan laastarin kanssa hieman pidempäänkin. Tarkalleen kolme vuotta. En ole koskaan nähnyt kellään pojalla niin pitkiä hiuksia. Olin haltioissani. Tosin hupsistakeikkaa, tämäkin kaukosuhde. Tällä kertaa se toimi. En tainnut varsinaisesti kai koskaan rakastua poikaan, mutta vahva ihastus piti suhteen kasassa pitkään.
Tässä vaiheessa tarinaani olen siis saavuttanut 17 ikävuoden. Menin rakastumaan joka aiheutti eron edellä mainitun kanssa. Tahdoin normaalin lähisuhteen. Ja sain sen. Mies oli epätäydellisyydessään täydellinen. Joskin nuorempi kuin minä. Tummat silmät ja ruskea tukka, laiha, komea, sopivan sekopäinen... Kaikkea mitä toivoin. Lopulta tämä tosin osoitti olevansa myös hyvin paljon kaikkea mitä en toivonut. "Miehen" todellinen ikä selvisi myöhemmin tämän käytöksestä. Välillä mietin, olenko yhdessä 12 vuotiaan kanssa, joka ei osaa kantaa paskaakaan tekemisistään vastuuta. Suhteen alamäki alkoi pettämistapauksesta. Annoin anteeksi, sillä tosissani rakastin. Ensin näytti, että nousemme kyllä suosta, mutta vitut. Lopulta miehen käytös vaati minua tekemään lopullisen päätöksen. Antaisinko elämäni tämän pojan käsiin loppuelämäkseni ja kokisin pettymyksiä toisensa perään, vaiko avaisin silmäni uudelleen uusille mahdollisuuksille, jotka kohtelisivat minua ehkäpä paremmin? Päädyin pitkän ajan jälkeen vaihtoehtoon numero kaksi. Suht pitkä suhde, yhteiset unelmat ja haave yhteisestä kissanpennusta saivat väistyä paremman tieltä. Nyt olen siis yhdeksäntoista, pian 20 ja treffikalenteriini on tullut täytettä.
Olen myös äärimmäisen ihastunut. Kahteen mieheen. Toinen asuu suhteellisen kaukana (ehdoton miinus siis muttei este) ja toinen on ehkä hieman vaikeammin tavoiteltava, muttei kuitenkaan mahdoton, sillä olen lähdössä kahville miekkosen kanssa. Tämäkin on minua nuorempi jonka luokittelen huonon kokemuksen perusteella miinukseksi. Mutta mistäs sitä tietää, vaatii paremman tutustumisen. Kutsun ykkösmiestä vaikkapa nimellä Aleksi ja kakkosmies saa luvan olla Jesse.
Aleksi on blondi. Vastoin kaikkia tukkajumalalakejani hiukset ovat lyhyet. Miehen kasvoja koristaa myös siistitty parta. Urheilijan vahvoja käsivarsia on vaikea olla huomaamatta ja treenattu kroppa saa kuolan tippumaan. Asia mihin kiinnitin jo ensimmäisillä kerroilla huomiota on miehen musta huumori. Tällainen puree minuun. Ei siis ole yllätys, että jumahdin juttelemaan herralle tuntikausiksi. Tosin sitten toinen miinus läsähti päin kasvojani. Aleksilla on lapsi. Mikäs minä sitten olisin? Ilkeä äitipuoli? No voi saatana sentään. Mies kuitenkin osoittaa jatkuvasti kiinnostusta tavata. Flirttiäkin on havaittavissa varsin usein. Tämä saa minut ikävä kyllä unohtamaan faktan alle vuoden ikäisestä lapsesta. Mies itsehän on 21, eli varsin passelin ikäinen.
Jesse on laiha, brunette, ruskeasilmäinen ja isosieraiminen. Aivan, isosieraiminen. Olemukseltaan hänestä kuitenkin tulee mieleen Jack Sparrow, joten voinette kuvitella miehen olevan hyvännäköinen sieraimistaan huolimatta. Peppua Jesse ei kuitenkaan omista. Ainakaan kovin suurta sellaista. Tai sitten vika on housuissa jotka huutavat täytettä. Jesse on myös basisti. Basistit ovat olevinaa tunnetusti hieman tyhmiä. Toisaalta Jessekin on, mutta ei radikaalilla tavalla tyhmä. Olemme samassa bändissä. Näin ollen näen poikaa hyvin paljon. Iältään poika on 18 ja käytöskin on välillä sen mukaista. Jessellä on rauhallinen matala ääni. En tosin pahemmin välitä faktasta, että tyypin mielestä olut on maailman ihanin asia. Tosin eikös näin ole kaikkien miesten mielestä... Plussaa on se, että olemme samalla alalla koulussa. Osaamme siis molemmat kokata joka olisi ehdoton plussa...
Tiivistelmä:
Jesse:
+ruuanlaittotaito
+musikaalisuus
+ulkonäkö
+miellyttävä puheääni
+laiha
+suht huumorintajuinen
+tarvittaessa asiallinen
+sopivan pituinen (en tahdo hujoppia koska olen pätkä :c)
+auto
-ikä (miehet kun tulevat henkisesti jäljessä)
-aloitekyvyttömyys
-perseettömyys
-viihtyy kuningas alkoholin parissa ehkä turhan hyvin
Aleksi:
+Musta huumori
+äärimmäisen komeat kasvot
+musiikkimaku
+tarve huolehtia omasta ulkonäöstään sopivasti
+ikä
+auto
+oma asunto
+kyky ymmärtää meikäläistä
-välimatka
-LAPSI
-lyhykäinen tukka
-tarve vetää vakavistakin asioista vitsi
-aina menossa
Jep, eiköhän tämä riitä ensipostauksena ja pohjustuksena tulevalle meikäpojalta. Next up my best buddy, Luna.
